keskiviikko 4. maaliskuuta 2009

Down memory lane...

Ollaan nyt turvallisesti Canberrassa, ajettiin Melbournesta ensin Wagga Waggaan jossa yovyttiin motor innissa. Ihan siisti pieni paikka, josta sitten ajettiin Canberraa kohti. Tehtiin pieni mutka, kaytiin katsomassa joku kummitustalo (mutta ei nahty kummituksia) jossain pienen pienessa kylassa. Siita jatkettiin samaa tieta. Samalla tiella sattui olemaan paikka nimelta Harden - pieni perinteinen kyla keskella melko karua maastoa, samainen kyla jossa jo edesmennyt koiramme Ned aikoinaan naki paivanvalon. Siella saimme paikalliselta sympatiaa metsapalojen johdosta - meillahan on Victorian kyltit meidan vuokra Nissanissa.

Canberrassa yovytaan Nikin isalla Tuggeranongissa. Tanaan ajeltiin ympari, katsottiin vanha kaupunginosamme Yarralumla lapi, ja tietenkin pysahdyimme katsomaan vanhaa taloamme. Voi etta, todella outoa! Siella tuli asuttua 5 vuotta. Se uus lahetystotalo on mun mielesta kylla melko hieno, se sulautuu kivasti maastoon, joka on jatetty Australialaisen nakoiseksi. Hyva nain. Residenssin puolen piha oli todella kuiva... aitoja oli ilmesyny enemman ja paikka naytti vahan yksinaiselta. Siella ei ilmeisesti enaa ole niin paljon elamaa, kuin aikoinaan. Takapihaa emme tietenkaan valitettavasti nae... vaikka kuinka tekisi mieli menna sinne taakse pulahtamaan ja katsomaan milta MEIDAN kotimme nayttaa. Kuvia on paljon. Paikat nayttaa aika samalta, mutta jotenki on kuivempaa ja ruskeampaa, kun ei enaa sada tarpeeksi. Aitojakin on ilmestyny sinne sun tanne. Ennen taalla ei aitoja kovin paljoa harrastettu.

Muuten kavimme sitten Civicissa, Black Mountainilla, Manuka Shopseilla, Narrabundahissa. Ja kavimme katsomassa vanhaa kouluani Telopeaa. Taas aika outo fiilis. Siella on uutta siella sun taalla, mutta eniten pisti silmaan etta vanhat isot puut oli harvassa ja istutettu uusia. Kauniimpi se oli ennen.

Ei tassa kai muuta. Huomenna ajetaan kohti Sydneyta Katoombaan, jossa on hieno Hanging Rock jossa on nakoaloja. Siella kai vietetaan yo meidan maasturissa sitten, takapenkit kumoon vaan. Sitte Sydneyssa vietetaan yksi yo Oven kaverin luona. Siita sitten matka kohti Tokyota ja melko pian Suomeen.

Mutta ei ajatella sita paluumatkaa ihan viela. Nyt syodaan!

2 kommenttia:

  1. Mä kutsun noita sun fiiliksiä entisesä kotikauoungissa "tyhjän koulun syndroomaksi". Menin kerran hoitamaan jotain asioita kouluun kesken kesäloman ja paikka tuntui aika kummitusmaiselta. Kaikki paikat, seinät, huoneet etc. ovat vanhoja tuttuja, mutta ketään kaveria ei näy talossa. Sitten ne on siellä kuitenkin omissa ajatuksissani, ikäänkuin se koulu olisikin jokin kummitustalo. Olkaa varovaisia siellä auton takiapenkillä ettei mitkään mansonit hiippaile ympäristössä. Cheers!

    VastaaPoista
  2. Samaa sanoo Ätä. Ettehän te osaa mitään varoa jos ei koko ajan jankuteta, vai mitä? Me olemme tiistaista verrattain lähellä, eli Seoulissa! Ja te Japanissa! Kaikki on niin suhteellista. Nauttikaa, nauttikaa!

    VastaaPoista