Konnichiwa

Noniin, nyt on matka jo ihan loppusuoralla. Japanissa on oltu 3 yota ja 2 yota edessa. Nama viimeiset kaksi yota vietamme kapsulihotellissa Akihabaran kaupunginosassa, eli Tokyon niin sanotussa electric cityssa. Eli elektroniikkaa ja mangaa riittaa! Kapsuli on edullinen (Tokyon mittakaavassa, 33e/yo) ja yllattavan tilava. Paikka on myos todella siisti.

Eilen mentiin junalla Nikkoon eli vajaat kolme tuntia junalla pohjoiseen. Siella oli kaunista luontoa vuorineen, puroineen, temppeleineen jne. Oli todella mielenkiintoista nahda myos Japanin luontoa. Yo vietettiin perinteisessa Ryokanissa, eli huoneessa oli tatami ja siihen pedattiin kolme futonia vierekkain. Ryokanissa oli myos kylvyt, vesi oli niin kuumaa etta huimas. Mutta jalkeenpain oli todella hyva fiilis! Aamulla herattiin tosi aikasin ja ehdittiin katsoa temppelialue ennen kuin turistilaumat valtasivat paikan. Hyva niin.

Tokyo on todella iso, mutta ollakseen maailman suurin kaupunki kaikki toimii mallikkaasti. Olemme kayneet kalamarkkinoilla aamutuimaan katsomassa kun kaupungin kala tuodaan merelta ja toimitetaan ympari kaupunkia. Siella olo oli todella hektinen ja aika traaginen kalan nakokulmasta ainakin. Reissu kannatti ja soin ehka tuoreimman sushi-aamiaiseni koskaan (tosin myos ainoa sushi-aamiaiseni koskaan).

Vaikka aluksi olisi luullut etta eri kirjoitusasu ja valtavat ihmismassat olisivat sekavia, niin kaikki ollaan loydetty suht kivuttomasti. On tietty vahan outoa etta taalla ei kaduilla ole varsinaisesti nimia, vaan paikat on loydettava korttelittain. Tanaan loysimme taman paikan lahinna vahingossa silla, etta loysimme "hotellin" wlanin. Ja sitten trianguloimme sen noin suurinpiirtein naille tienoille. Tosi hi-tech ollaan :)

Tanaan ｏｌｔｉｉｎ sitte shoppailemassa elektroniikkaa ja taalla on kaikenlaista harpaketta! Leluosasto on siistein paikka ehka koko maailmassa. Uskomattomia harpakkeita. Ostin tollasen pienen robotin en viela tieda ihan tarkalleen mihin se pystyy, mutta siisti se varmasti on. Ostin myos kellon jota tuskin kenellakaan muulla on, vaikka ajan lukeminen viekin aikaa totutella.

Kerrottavaa tasta Tokyosta on paljon. Eka hotelli oli tosi hieno ja nakoala oli tosi huima. Auringonnousu yli pilvenpiirtajien oli vaikkutava nakyma ja siihen kelpasi kylla herata hetkeksi. Hintataso on aika tuskallinen, mutta kylla tassa megapolissa asiat toimii, ja kohteliaampia ihmisia ei loydy mistaan. Voin vaikka lyoda vetoa. Ryokanin ns.respatyyppi esimerkiksi eilen ajoi meidat omalla autollaan kauppaan ja automaatille, vaikka ei sita edes pyydetty. Siis oma-alotteisesti. Muutekin palvelu on jotain aivan muuta, kuin missaan muualla. Edes muualla Aasiassa en ihan tata tasoa ole kokenut missaan.

Japani on todellakin esimerkillinen paikka, kannattaa kayda. Tuskin enaa kirjotan mitaan ennen kotiutumistani. Koti kylla on jo tassa vaiheessa ihan tervetullut kohde, eli eikohan matkan tarkoitus ole saavutettu. Kuvia, kokemuksia ja kaikkea yhteenvetoa kirjoitan sitten kotikoneella kun on aikaa vahan sulatella juttuja ja kirjottaa ajatuksella.

Eli sayonnara ja konnichiwa.

Down memory lane...

Ollaan nyt turvallisesti Canberrassa, ajettiin Melbournesta ensin Wagga Waggaan jossa yovyttiin motor innissa. Ihan siisti pieni paikka, josta sitten ajettiin Canberraa kohti. Tehtiin pieni mutka, kaytiin katsomassa joku kummitustalo (mutta ei nahty kummituksia) jossain pienen pienessa kylassa. Siita jatkettiin samaa tieta. Samalla tiella sattui olemaan paikka nimelta Harden - pieni perinteinen kyla keskella melko karua maastoa, samainen kyla jossa jo edesmennyt koiramme Ned aikoinaan naki paivanvalon. Siella saimme paikalliselta sympatiaa metsapalojen johdosta - meillahan on Victorian kyltit meidan vuokra Nissanissa.

Canberrassa yovytaan Nikin isalla Tuggeranongissa. Tanaan ajeltiin ympari, katsottiin vanha kaupunginosamme Yarralumla lapi, ja tietenkin pysahdyimme katsomaan vanhaa taloamme. Voi etta, todella outoa! Siella tuli asuttua 5 vuotta. Se uus lahetystotalo on mun mielesta kylla melko hieno, se sulautuu kivasti maastoon, joka on jatetty Australialaisen nakoiseksi. Hyva nain. Residenssin puolen piha oli todella kuiva... aitoja oli ilmesyny enemman ja paikka naytti vahan yksinaiselta. Siella ei ilmeisesti enaa ole niin paljon elamaa, kuin aikoinaan. Takapihaa emme tietenkaan valitettavasti nae... vaikka kuinka tekisi mieli menna sinne taakse pulahtamaan ja katsomaan milta MEIDAN kotimme nayttaa. Kuvia on paljon. Paikat nayttaa aika samalta, mutta jotenki on kuivempaa ja ruskeampaa, kun ei enaa sada tarpeeksi. Aitojakin on ilmestyny sinne sun tanne. Ennen taalla ei aitoja kovin paljoa harrastettu.

Muuten kavimme sitten Civicissa, Black Mountainilla, Manuka Shopseilla, Narrabundahissa. Ja kavimme katsomassa vanhaa kouluani Telopeaa. Taas aika outo fiilis. Siella on uutta siella sun taalla, mutta eniten pisti silmaan etta vanhat isot puut oli harvassa ja istutettu uusia. Kauniimpi se oli ennen.

Ei tassa kai muuta. Huomenna ajetaan kohti Sydneyta Katoombaan, jossa on hieno Hanging Rock jossa on nakoaloja. Siella kai vietetaan yo meidan maasturissa sitten, takapenkit kumoon vaan. Sitte Sydneyssa vietetaan yksi yo Oven kaverin luona. Siita sitten matka kohti Tokyota ja melko pian Suomeen.

Mutta ei ajatella sita paluumatkaa ihan viela. Nyt syodaan!

Kohti pääkaupunkia

Tästä etelämpään emme enää mene. Matka on pikkuhiljaa kohti pohjoista. Mutta pikkuhiljaa.

On taas aika jättää taakse yksi mahtava kaupunki. Melbourne on ollu tosi hieno kokemus - ehkä jännittävin baari- ja ravintola- skene mitä oon nähny missään. Pienet mitättömät kujat keskellä pilvenpiirtäjiä kätkevät varjoonsa mitä erilaisimpia baareja. Eilen muun muassa yliopistoteemanen paikka, joka näytti sairaalalta ja miesten vessa olikin "male hygiene facility". Toinen paikka on kujalla, yllä vähän aaltopeltiä ja istuimina trukkilavoja, baaritiskinä työpaikka parakki. Brunswick street taas on matalempaa, melko rujon näköinen paikka. Mutta rapisevien seinien takaa löytyy kaiken maailman baareja ja ravintoloita, joissa pohjaratkasut sisäpihoille ja sisustus ovat todella omaperäistä tasoa. Toissapäivänä kävelimme vaan, kohteena dubstep reggae katukestit pohjois Melbournessa. Paikan tunsi jo melkein muutaman korttelin päästä muhkeahkon basson ansiosta.

Voin vain ja ainoastaan kirota - miksi Helsingissä Sedu, ja nämä Memphikset ja Amarillot, valloittavat kaupunkia? Mitä hyvää on baariskenen homogenisyydessä? Ei yhtään mitään. Paikat ovat kalliita ja ovat sen takia mukamas hienoja. Melkeinpä etukäteen masentaa, etenkin nyt kun on nähnyt mitä potentiaalia olisi jos sallittaisiin mielikuvitus. Lieneekö se lainsäädäntö, lahjonta vai yksinkertaisesti pääoman puute? Enemmän mielikuvitusta, kiitos. Voisivatkohan Sedut vaikka kadota avaruuteen? Helsinki oppisi paljon täältä. Ehkäpä pitää itse tarttua tuumasta toimeen, sitten joskus.

Eilen kävelimme taas, Albert Parkissa rakennetaan jo ahkerasti F1 kisoja varten. St Kilda oli pettymys, oli siellä rantaa ja palmuja, mutta tunnelma oli jotenki liian jenkki mun makuun. Ehkä sieltäkin löytyisi helmet ajan kanssa, mutta nyt ei vaan aika tai kiinnostus riittäneet.

Nyt suunnaksi otetaan vanha kotipaikka Canberra. Kaupunki itsessään ei liene mikään supernähtävyys, mutta vanhat paikat on jännä nähdä 13 vuoden jälkeen. Matka taittuu tällä kertaa autolla jonka vuokrasimme - halusimme farmarin mutta saammekin nelivedon. Ehkä toisaalta hyvä ausseissa, jossa vakuutus ei korvaa mitään muuta ku nelivetoja sorateillä. Ja täällä on sorateitä.

Pysähtelemme matkalla sen mukaan, mikä vaikuttaa mielenkiintoiselta. Vaihtoehtoina esimerkiksi ufomesta (siis kirjaimellisesti) Blue Mountainseilla. Viinitilojakin riittäisi matkan varrella. Mutta ehkä viini ja vasemmanpuoleinen liikenen eivät sovi keskenään, vielä vähemmän kuin yleensä auto ja edellämainittu.

Tänään on kova tuuli ja yöllä satoi. Ulkona leijuu voimakas eukalyptuksen tuoksu.